16.3.2010

Venyttely, tuo vastenmielinen velvollisuus

Mä en tiedä miksi en yhtään tykkää venytellä. Mä venyttelen aina vain ihan pikaisesti. Mun pitäisi opetella venyttelemään pitkään ja hartaasti, mutta en vain osaa. Hermostuttaa se paikallaan oleminen. Ehkä mun pitäisi ottaa sille ihan oma aikansa ja opetella nauttimaan siitä. Tykkään venytellä vain heti treenin jälkeen lämpimillä lihaksilla ja salin jumppamatoilla, mut eihän se (kai?) ole järkevää heti treenin jälkeen venytellä.

Tein taas äsken pikaiset venytykset jaloille ja palasin koneelle istumaan. Plääh. Siirretään taas tuttuun tyyliin "huomiselle".

Tänään kävin spinnaamassa ja tekemässä koko vartalon salitreenin. Peruskauraa, mutta hyvältä se maistui. Treenin jälkeen oli ihan pohjaton nälkä. Söin ja söin ja söin ja vieläkin tekisi mieli kaivella kaapeista jotain syötävää, mutta taidan juoda vettä ja mennä nukkumaan. Uni tulee välittömästi silmään tällaisella ololla, kun lihakset ovat ihan uupuneen raukeat. Kauniita unia! Palataan huomenissa. :)

3 kommenttia:

Nemi kirjoitti...

Hih! Täällä toinen, joka jättää aina huomiselle venyttelyt... Hyvänä päivänä minäkin maltan hetken venytellä treenin jälkeen, mutta valitettavasti liian harvoin.

Ele kirjoitti...

Nemi, no sittenhän meitä on kaksi! :) Miten se onkin niin hankalaa? Vaikka tietää, että seuraava treeni sujuu paljon paremmin, jos on venytellyt.

Annika kirjoitti...

No mulla on kyllä sama juttu. teorian mukaan sillä ei ole niin väliä, milloin venyttelyn tekee, mutta kun se aina jää ennen kuin seuraava treenikerta pukkaa päälle. Pitäis jotenkin vaan kehittää rutiini siihen. Venyttelytunnille en viitsi tuhlata kallista treeniaikaa, vaikka se ois varmaan joskus ihan hyvä!

Related Posts with Thumbnails