2.9.2010

I love työmatkapyöräily

Olen pyöräillyt töihin kohta kolme kuukautta yhtä mittaa. Yhtenä päivänä menin bussilla, koska aiempi pyörä oli varastettu. Edelleenkin rakastan pyöräilyä! Mutta tämä laji on vienyt jo sen verran mennessään, että haaveilen ihan oikeasta pyörästä. Mulla on yksi maastopyöräilijäystävä, joka etsi minulle eilen netistä aivan herkullisen pyörän, jossa on kuulemma tosi hyvät osat ja jotain. Kuinka siistiä olisi päästä kokeilemaan pyörää, joka liikkuu sulavasti ja joka ei lenkkase, napsu, ketjut irtoile, pidä jotain muita erikoisia ääniä?

Näin maastopyöräilyvideon alpeilta, joka oli kuvattu kypärässä olevalla kameralla. Siinä pyöräilijät meni kivikkoista tietä ihan käsittämätöntä vauhtia alppeja alas. Mä välillä kiljahtelin videoa katsoessa ja sanoin monta kerta "hullu", kun vauhti oli niin kova ja tie kiemurteleva ja kivikkoinen. Mua huvitti, kun mietin, että omassa kypärässäni olisi kamera. Mä oon sen verran parantumaton haaveilija, että kuvaa tulisi enimmäkseen taivaista, pilvistä ja muista ihanista mua ihmetyttävistä asioista. Mä rakastan pilviä ja niitä on näkynyt tänä kesänä vaikka minkälaisia. Välillä on ihan kunnolla harmittanut, kun ei ole ollut kameraa mukana. Tämän jälkeen ette yhtään ihmettele, miksi lensin leuka edellä asvalttiin? Kyllä mä osaan tarkkanakin olla. :P


Oooh! Eikö ole uljas?

Ajattelin pyytää tuota kolmekymppislahjaksi. Kolmekymppiset on helmikuussa, eli suhteellisen pian. Ennen sitä tarvitsisin urheiluun sopivan kaulurin tai kaulahuivin, kypärälakin ja pyöräilyyn sopivat hanskat.

Ja nyt mun pitäisi mennä pakkaamaan reppu, herättämään lapset ja viedä ne + yksi naapurin lapsi kouluun ja päiväkotiin. Mieli on hyvä, vaikka väsymys painaa. Miten tämä syksy tuli näin yhtäkkiä ja miksi tämä väsymys tuli heti sen mukana? Pitäisi opetella menemään aiemmin nukkumaan.

Tänään on treenipäivä. Jeeeee!

Ei kommentteja:

Related Posts with Thumbnails