22.10.2010

Liikunta ja ruokavalio raskausaikana

Sain yhden juttutoiveen ja aion toteuttaa sen heti.

Olen aina ollut liikunnallinen, mutta säännöllinen viikosta toiseen jatkuva harjoittelu tuli kuvioon vasta keskimmäisen synnyttyä. Tuota ennen saatoin pitää muutamia viikkoja kestäviä treenitaukoja. Enemmän mun treenihistoriasta löytyy tästä postauksesta.

Ennen raskauksia - häämatkalla.

Esikoisen raskausaikana olin todella varovainen liikkumisen suhteen. Pelkäsin keskenmenoa, koska olin jo yhden keskenmenon saanut (tämä sanonta on todella typerä). Raskausaikana liikuin tekemällä kävelylenkkejä ja siinäpä se. Söin mitä huvitti ja miten paljon huvitti. Tuohon aikaan en varmaan edes tiennyt, mikä on hiilihydraatti tai proteiini. Very Happy Olin pärjännyt hyvin äidin opettamalla monipuolisella ruokavaliolla ja noudatin ruokaympyrää kiltisti. Ruoka maistui alun pahoinvointien jälkeen niin hyvältä! Raskausaikana painoa kertyi yhteensä noin 18 kiloa. Raskausaikana pelkäsin, etten saa ikinä kiloja pois, mutta pelko osoittautui turhaksi.Painonpudotus raskauden jälkeen oli aika helppoa, koska täysimetys kuluttaa 500 kcal päivässä. Nautin syksystä ja äitiyslomasta tekemällä pitkiä vaunulenkkejä. Myöhemmin paremmin palauduttuani synnytyksestä juoksin säännöllisen epäsäännöllisesti aika lyhyitä juoksulenkkejä, maksimissaan 10 kilometrin pituisia.
Meidän onnellinen perhe syksyllä 2003. Oi niitä aikoja!

Sitten aloin odottamaan keskimmäistä. Päätin heti, että nyt olen virkeä ja liikun koko raskausajan. Kävin yliopiston kuntosalilla siskoni ja yhden ystävän kanssa. Olin vieläkin aika varovainen, koska tuohon aikaan ohjeistettiin, että syke ei saisi nousta yli 140 iskun minuutissa. Kuntoilin raskauden puoleen väliin saakka, kunnes rupesin kärsimään todella inhottavista liitoskivuista, joiden vuoksi käveleminenkin oli hankalaa. Liitoskivut tulevat siitä, kun häpyliitoksen kudokset venyy ja se muuten sattuu! Keskimmäinen oli meidän isoin vauva - syntyessään 4060 g. Mitään osuutta vauvan kokoon ei ollu sillä, että yleisurheilun MM-kisoja (kotikisat) katsellessa söin pitsan ja karkkipussin poikineen. Whistle Mies pääsi katsomaan kisoja paikan päälle, mutta mä en uskaltanut mennä, koska laskettu aika oli jo ohitettu.

Raskausmahoja: oikeanpuolimmaisessa olen n. puolivälissä raskautta ja vasemmanpuolimmaisessa olen synnytyssalissa (yhdeksän päivää yli lasketun ajan).

Synnytyksen jälkeen aloitin kuntoilun taas tutulla kaavalla vaunulenkkien merkeissä. Tällä kertaa rattaissa istui kaksi rakkauden hedelmää. Työntelin niitä pitkin Leppävaaraa, Mäkkylää ja Vermoa.
Rakkauden hedelmät.

Paino putosi taas kohisemalla ja puoli vuotta synnytyksestä otin kortin Elixiaan. Tuloksia alkoi näkyä aika nopeasti. Päätin myös aloittaa treenaamisen puolimaratonille, johon osallistuin yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen. Toisen puolikkaani juoksin samana syksynä.

Odotettuna joululahjana tein taas positiivisen raskaustestin. Meidän tytöt ovat siis kaikki syntyneet elokuussa ja positiivisen raskaustestin olen tehnyt aina joulukuun puolivälissä. Huvittavaa muuten kirjoittaa tätä, koska tuntuu, että mä olin muutaman vuoden koko ajan raskaana tai imetin tai synnytin tai olin kotona lasten kanssa. Hieman haikeaa ajatella, että se on nyt takana, eikä sitä enää takaisin saa. Mutta vauvakuumetta mulla ei kyllä ole!
Näissä odotan jo kolmatta, maha pullottaa jo ihan pikkuisen.

Tähän raskauteen lähdin ihan toisenlaisella mielellä. Olin tuolloin opiskelija ja elämä oli kiireistä kaikin puolin. Päätin kuntoilla koko raskauden ja päätin nauttia raskaudesta täysin siemauksin ja sen kyllä teinkin.
Raskaus oli todella helppo, seesteinen ja onnellinen. Loppuraskaus oli todella rentouttavaa, kun pääsin koulusta kesälomalle jo toukokuussa ja keskityin yhden kokonaisen kuukauden ajan itseeni lukemalla kirjoja luonnonmukaisesta synnytyksestä ja vesisynnytyksestä. Olimme menossa Haikaranpesään synnyttämään luonnonmukaisesti, kunnes luonto päätti toisin. Lapsivedet meni eikä supistuksia tullut, joten synnytys piti käynnistää kemiallisin menetelmin ja lopputulos oli se, että melkein synnytin ilman kivunlievitystä ja minusta lähti kolme eri tippaletkua ja jouduin olemaan käyrissä kiinni koko synnytyksen. Otin siis puudutuksen puoli tuntia ennen ponnistusvaihetta. Synnytys oli silti hyvä kokemus ja siitä jäi hyvät muistot. Juttuhan lähtee nyt ihan sivuraiteelle. Very Happy
Elokuun 8. päivänä vuonna 2007 minun perheestäni tuli täydellinen. Viisi henkeä, viisi tähteä.

Raskausajan ruokavaliosta voisin vielä kirjoittaa vielä vähän. Raskaana ollessa pitää vältellä muutamia ruoka-aineita, kuten raakaa kalaa ja lihaa, pastöroimattomia juustoja, ituja, maksaa, tietysti alkoholia, ulkomaisia pakastevihanneksia, joitakin sieniä... Lista on aika pitkä. Kattava lista löytyy täältä, mutta nyrkkisääntönä pidin sitä, etten syönyt mitään kypsentämätöntä tai sellaista, jonka puhtaudesta en voi olla varma. Maalaisjärki kunniaan ja normaalilla kotiruoalla pääsee hyvin pitkälle. Raskausaikana en noudattaisi mitään ihmedieettejä, koska vauvan on tärkeää saada riittävästi ravintoaineita. Raskaana ollessa, jos koskaan, on tärkeää syödä monipuolisesti. Mä söin raskausaikana vitamiinilisää ja kalsiumlisää ihan varmuuden vuoksi, vaikka söin tuolloinkin monipuolisesti.

Raskausajan liikunnasta sain niin monenlaisia ohjeita, kuin oli vastauksen antajiakin. Pää oli välillä ihan pyörällä kaikista niistä ohjeista. Käsittääkseni tällä hetkellä ei ole mitään sykerajoja. Tässäkin asiassa sillä kuuluisalla maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Viimeisimmässä raskaudessa tein kaikkea, mikä tuntui hyvältä. Kyykkääminen piti lopettaa jossakin vaiheessa puolen välin jälkeen, koska ne eivät tuntuneet enää hyvältä - tuli paineen tunnetta vatsaan. Jossakin vaiheessa puolen välin jälkeen juokseminen täytyi lopettaa, koska se alkoi tuntua ikävältä. Loppuun asti voi tehdä kevyttä liikuntaa ja mä suosittelisin tekemään, ellei ole mitään fyysisiä esteitä (niitä tuppaa usein olemaan). Jos liikkuu koko raskausajan, palautuminenkin on varmasti nopeampaa ja raskausaika on mukavampaa, koska liikunnan avulla jaksaa paremmin.

Raskausaikana on omituisia mielihaluja. Alkuraskaudessa, kun oli pahoinvointia, teki ihan hullusti mieli kirpeitä hedelmiä ja pakastevihanneksia. Kaikki tunkkainen ja makea oksetti. Keskiraskaudessa tavallinen kotiruoka maistui taivaalliselta. Loppuraskaudesta taas tuli roskaruoanhimo. Teki mieli metwurstia, kebabia, salmiakkia ja muita herkkuja. Hassuja juttuja!

Tylsistyittekö kuoliaaksi? Jaksoiko joku kahlata tämän loppuun asti, huuda hep! Very Happy Mä nyt vähän innostuin näiden kuvien kanssa ja muutenkin nämä raskaus- ja synnytysjutut on ollut aina mun lempiaiheita.

19 kommenttia:

s u v i :) kirjoitti...

Joillakin on tahdonvoimaa ja inspistä. Huoh. :)

Laura kirjoitti...

Mielenkiintoista! :)

Mä löysin sun blogin "palstan" kautta, kun joku sanoi lukevansa tätä blogia ja kuvista sitten tunnistin. Olen siis L.E ja nähtiin ainakin Katrin synttäreillä toukokuussa :) Kiva blogi, jospa inspiroisi minuakin liikkumaan, toivotaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, en ole ennen kommentoinut, vaikka olen jo jonkin aikaa lueskellut blogiasi.
Nyt oli vain niin mielenkiintoinen aihe, että oli pakko kirjoittaa.
Olin hetken aikaa raskaana tässä syksyllä ja luin jostakin, että ei suositella että syke nousee yli 150, varsinkaan raskauden alkuvaiheessa, kun sikiön verenkierto ei ole vielä kunnollinen. Mulla nousi aina välillä urheillessa yli 160 jopa, kun annoin hetken ja fiiliksen viedä :I Jos käy hyvä tuuri ja tuun uudestaan raskaaksi, harrastan alussa aikas kevyttä urheilua, ja jätän spinningit esimerkiksi väliin. Vaikka voi olla, että se olis mennyt kesken muutenkin, ja että rankempikin urheilu on jees, mut silti! Voit varmasti ymmätää mua, esikoisesi raskausajoilta.. :)

Kiitos ihanasta blogista, tätä on aina niin kiva lukea. Innostat mua liikkumaan ja pyrkimään yhtä hyvään kuntoon kun itse oot! Kiitos :)

Riina.

Ele kirjoitti...

suvi, Tämä on vain terveellistä riippuvuutta! :P Tänään olen ollut superturhautunut, kun en ole päässyt moneen päivään liikkumaan. Huomenna on pakko tehdä jotain liikunnallista.

Laura: Jei, hauskaa, kun löysit tänne ja vielä hauskempaa, että löysin sun blogin tässä samalla. :)

Riina: Todellakin ymmärrän sun fiiliksen. Muistan niin elävästi omat tuntemukset. Ei siinä auttanut, vaikka moni sanoi, ettei keskenmenoa voi mitenkään itse aiheuttaa. Tai että liikunta ei voi olla haitallista, jos se ei tunnu pahalta. Toivottavasti tärppi käy! <3

Tosi kiva kuulla, että tykkäät blogista! :) Mäkin tykkään teistä lukijoista!

AnnikaR kirjoitti...

Voi että, tämähän toteutui nopeasti! Kiitos, oli mielenkiintoista luettavaa :)

suvinen kirjoitti...

mun blogin osoite on vaihtunut, nykyään tämmöinen: http://hyppyvarpaat.blogspot.com/

Anonyymi kirjoitti...

HEP! ::D

Ele kirjoitti...

suvinen: Olinkin löytänyt jo blogisi! :)

Anonyymille hih! Hjuva!

Saga kirjoitti...

luin suurella mielenkiinnolla ja ihaillen. oot kyllä oikea supernainen! en mä ole ennen nähnyt synnyttänyttä naista, jolla olisi tuollainen kroppa (poislukien eräät fitnessnaiset, jotka ovat ensin vetäneet alle viiden kuukauden kisadieetin).

Ele kirjoitti...

Saga: Voi kiitos! :) En mä sentään supernainen ole, geenejä voi kiittää ihan reilulla kädellä. On niin paljon helpompaa pysyä kunnossa, jos ei ole taipumusta lihomiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Luoja sentään, tässäpä sitä onkin tavoitetta kerrakseen esikoisensa 7 kuukautta sitten synnyttäneelle anonyymille blogittomalle äiti-ihmislukijalle. Keräsin itse tuon huimat 18 raskauskiloa ja vielä pitäs hieman jaksaa panostaa asiaan...täältä löytyy mukavasti inspiraatiota liikkumiseen!
Kiitän ja kumarran!

Hanneli ja ne viimeiset 5 kiloa

Ele kirjoitti...

Ihana anonyymi äiti-ihminen :) Ihana kommentti! :) Kyllä ne 5 kg vielä tippuu. Ei niistä kannata liikaa stressata.

Pirita kirjoitti...

No hep hep! Postaus justiinsa mulle. Jimin odotusaikanahan paisuin kun pullataikina (olin pullataikina jo valmiiksi), loppupaino päälle sata. Eemin odotusaikaan lähdin reippaasti kevyempänä ja treenasin ihan koko raskauden suht reippaasti. Söin myös suht vähän.

Tässä kolmannessa on ollu paha olo aika huolella aika pitkään. Kun se helpotti, tuli flunssa, joka kesti melkein kuukauden. Nyt alkaisi tuntua siltä, että pääsisi taas treenaamaan. Olo on plösö ja kamala kun urheiluhullulta on jo kadonnut se pakonomainen tarve päästä treenaamaankin! :O Mutta tästä se taas lähtee. Tosin mullakin häpyliitokset laulaa jo komeasti, vaikka puoliväli menossa.

Häämatkan jäljiltä aloitin myös ruokailutaparemontin ja olen nyt vajaassa viikossa syönyt enemmän kasviksia kun varmaan puoleen vuoteen. Ja tällä mennään. Terveellisemmin ja vähähiilihydraattisemmin, sekä monta kertaa päivässä. Tätä miä en oo vielä kokeillutkaan! :D

Mutta edelleen on todettava, että olet mn idoli, monessa suhteessa. <3

Anteeksi avautuminen.

-Pirita :)

Ele kirjoitti...

Ihana Pirita: Ei tarvitse pyydellä anteeksi avautumista. Täällä saa jauhaa just niin paljon kuin haluaa. :)

Liitoskivut on ihan hirveitä. Ei siinä paljoa urheilla, jos tuntuu, että toosa halkeaa kahtia. :/

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on hyvä, tai mulle se ainakin sopii, kunhan ei vedä överiksi. Mun maha on ollut paljon parempana, kun oon jättänyt leivän ja pastan puputtamisen vähemmälle.

Älä nyt kuitenkaan liikaa stressaa painoasioista raskausaikana, koska urheila ehtii vaikka koko loppu elämän. :)

Ihanaa, ku teille tulee kolmas vauva! <3

Hanna kirjoitti...

Hep!! En tajua, miten nyt vasta löysin tämän postauksen, on mennyt multa ihan täysin ohi!
Nyt luin ajatuksella ja pitää kyllä nostaa hattua sulle! Nyt itsellekin tuli mieletön inspis päästä näistä raskauskiloista eroon... Kunhan vauva nyt ensin syntyis siis :)

Rilla, kirjoitti...

Kappas, Suvin blogin kautta päädyin tänne ja tunnistin kasvosi. Joskus vuonna nakki muistan pelanneeni veljiesi kanssa teillä pullonpyöritystä. :D Talven jatkot!

Ele kirjoitti...

Rilla: Kappas! Hauska yhteensattuma. Mä en taas tunnista kasvojasi, mutta ei se mitään. Mukavaa talven jatkoa sullekin! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, ajattelin kysyä, että jäikö sinulle raskaudesta minkäänlaisia arpia, itseäni se huolettaa? Paino asiat myös. Jos saan kysyä, paljonko sinulla nousi raskausaikana paino? Ihan vain kilomäärä kiinostaa. Kiitos paljon jos pystyt vastaamaan, arvostaisin todella.

Ele kirjoitti...

Heippa Anonyymi! Mulle tuli raskausaikoina noin 16-18 kg/raskaus. Raskausarpia tuli jonkin verran, eniten rintoihin, vatsaan ei tullut lainkaan. Raskausarvet ovat niin yksilöllisiä ja ihotyypistä kiinni. Kaikille ei niitä tule lainkaan ja joillekin tulee, vaikka kuinka yrittäisi rasvailla.

Tervetuloa uuteen blogiini: http://www.evitalehti.fi/blogit/endorfiinikoukussa

Related Posts with Thumbnails